Anthony Bourdain totesi aikoinaan alkoholittomasta viinistä jotakuinkin näin: ”Se on kuin kofeiiniton kahvi tai kasvispihvi – yrittää olla jotain, mitä se ei ole.” Hän ei koskaan pelännyt sanoa, mitä ajatteli, eikä juomamaailman pyhä lehmä ollut poikkeus.
“Ei ehkä alkoholia… mutta helkkarin hyvää.”
Pitkään tämä näkemys, jonka Bourdain ääneen totesi, oli myös monien huippusommelierien ja ravintola-ammattilaisten jakama. Alkoholittomat viinit nähtiin parhaimmillaankin kompromisseina – ja useimmiten pettymyksinä. Eikä ihme, sillä laatu oli viime vuosiin saakka rehellisesti sanottuna välttävä. Isoa osaa sommeliereistä ei kiinnostanut koko juttu: “tarjotaan mehuja, ei ne asiakkaat viinin makua kaipaa.”
Mutta nyt olemme saaneet todistaa jotain muuta.
Avattuamme myyntimme ravintoloille, olemme järjestäneet tastingeja, joissa mukana on ollut Suomen eturivin sommelierejä ja ravintolaosaajia – ihmisiä, jotka tietävät miltä hyvä viini tuntuu, maistuu ja tuoksuu, ja miten se käyttäytyy lasissa. Moni heistä tuli paikalle skeptisenä. Useampi totesi ääneen: “En ole koskaan maistanut yhtäkään alkoholitonta viiniä, joka olisi oikeasti hyvä.”
Mutta, kuten lähes kaikki kivijalka liikkeemme asiakkaista, ovat myös ravintola-alan huippuosaajat tulleet vakuuttuneiksi, että hyviä tuotteita on sittenkin olemassa ja jopa yllättävän paljon.
Kun lasiin on kaadettu myydyintä alkoholitonta kuohuviiniämme Italiasta, on tasting-pöydässä yhtäkkiä hiljaista. Hiljaisuutta seuraavaa hymy – ja lopulta sanat, joita tiedämme jo odottaa:
“Tämähän on oikeasti hyvää.”
Yksi maistajista totesi osuvasti: “Jos tämä olisi ollut ensimmäinen alkoholittomani, koko käsitykseni olisi ollut alusta asti toisenlainen.”
Me emme väitä, että alkoholittomat viinit ovat alkoholin korvikkeita. Ne ovat oma kategoriansa, oma maailmansa, ja ne ansaitsevat tulla arvioiduksi laadun, maun ja kokemuksen, ei vain prosenttimäärän perusteella – osana viinimaailmaa.
Jos Bourdain olisi vielä keskuudessamme, hän saattaisi edelleen nostaa kulmakarvaansa, nojautua tapansa mukaan rentoon asentoon tuolilleen ja sylkäistä lasiin – tai sitten hänkin saattaisi todeta – kuten useat kollegoistaan:
“Ei ehkä alkoholia… mutta tämä läpäisee.”
